Metsästyskoirien jäljestämiskoe (MEJÄ)

Stabijhoun on usein tarkka nenänkäyttäjä ja nauttii jäljestämisestä. Kuva Elli Supponen

MEJÄ on lyhenne metsästyskoirien jäljestämiskokeesta. Sen tarkoituksena on selvittää koiran kyky seurata haavoittuneen riistaeläimen verijälkeä. Kokeessa pyritään jäljittelemään tositilannetta avoimessa - ja voittajaluokassa, sekä mittaamaan koiran taito haavoittuneen hirvieläimen jäljestyksessä. Näistä taidoista on apuja myös käytännössä. Luonnostaan koira käyttää hajuaistiaan lähes kaiken uuden tutkimiseen ja havainnointiin. Mikäpä sen parempaa kuin valjastaa tuo vaistonomainen tapa hyöty- ja harrastus-käyttöön. MEJÄ on mielenkiintoinen koemuoto.

Stabijhounia voi käyttää myös haavakoiden jäljestämiseen. Kuva Juha Järvenpää

Jäljestävä koira on kytkettynä kuuden metrin pituiseen jäljestysnaruun ja ohjaaja seuraa narun päässä eikä saa puuttua koiran suoritukseen. Ennen metsään menoa suoritetaan laukauksensietotesti, joka koiran on läpäistävä jatkaakseen jäljelle. Koiran tulee jäljestää itsenäisesti jälki alusta loppuun sallitussa ajassa, joka on 45 minuuttia. Koiran tulee selvittää siellä olevat ”tehtävät” luokasta riippuen ja olla kiinnostunut kaadosta. Koiran työskentelyn on oltava erinomaista koko kokeen ajan, jolloin saavutetaan 1. palkinto. 

Koiran harhauduttua jäljeltä sen tulee löytää se itsenäisesti uudelleen. Tuomarin joutuessa palauttamaan koiran jäljelle seuraa siitä palkintosijan pudotus. Jäljen ”kadotusta” kutsutaan hukaksi ja jos hukkia tulee kolme, koe keskeytyy ja koiraa ei voida enää palkita. (Suomen Kennelliitto)

Pentu tutustuu jäljen päästä löytyneeseen kaatoon eli sorkkaan. Kuva Elli Supponen